directioner

Niin, siis olen täällä taas kirjoittelemassa pitkästä, pitkästä aikaa. Tässä on jäänyt joulu ja uusivuosi välistä, ja nyt kun on taas pää täynnä asiaa, niin kirjoittelen tänne ihan vain hermojani vapauttaakseni.

Tätä blogia ei taida moni/kukaan lukea, mutta kirjotan tänne siksi, että mulle tulee siitä parempi olo ja jos joku tätä lukee ja samaistuu muhun, niin mikäpä siinä. (: Mun elämä on tässä viime kuukausien aikana muuttunut tosi paljon, sanoisin että parempaan suuntaan, vaikka on sellaisiakin asioita tapahtunut, mitä en olisi halunnut tapahtua. Erilaisia asioita oon ruvennut arvostamaan ihan eri tavalla kuin ennen, ehkä se on osa tätä aikuistumista 😀 Nyt haluaisin kertoa teille sellaisesta asiasta, mikä pitää mut ihan oikeasti hengissä, kirjaimellisesti. Ja se asia on pelastanut varmaan monia satoja ihmishenkiä masennukselta ja auttanut eteenpäin. Musiikki. Musiikki on mulle ollut jo reilun vuoden aikana tosi suuri asia ja voimavara, mihin mä oon voinut tukeutua. Kuuntelen aika paljon laidasta laitaan musiikkia, ihan mielialojenkin mukaan. Mutta varsinaisesti se asia, joka mut pitää hengissä henkiseltä puolelta katsottuna on One Direction. Tässä kohtaa pyydän ettette ala kritisoida, koska vaan true Directionerit tietää, mistä oikeasti puhun. Harry Styles, Niall Horan, Liam Payne, Louis Tomlinson ja Zayn Malik. Viisi jätkää, jotka on muuttanut miljoonien mun kaltaisten elämän. En oo tavannut heitä, mutta joka hetki ovat mun mielessä ja mun elämässä vahvemmin ja vahvemmin. Joskus niin vahvasti että se on aika pelottavaa. Poikien musiikki on niin puhuttelevaa, aitoa, kaunista ja … Nuo sanat ei riitä kuvaamaan. Ja kyllä, mua on luultu mielisairaaksi. Pojat (varsinkin Harry) ovat mulle toodella tärkeitä, ehkä välillä jopa pakkomielle. Oon todella ylpeä heistä kaikista ja toivon että pysyvät täällä aina. I respect them forever. <3

Oon ajatellut tässä, että jos nyt otan itseäni niskasta kiinni, alan kirjoittelemaan tänne vähintään kerran viikossa. Ja kirjoitukseni ovat varmaan sen kaltaisia kuin tämäkin, kerron päivästäni ja sitten siirryn tunnepuolelle 😀 Voisin rustata rakkaille 1D:n pojille kiitospuheita ym, siitä mitä ovat tehneet. Taidanpa kirjoittaa englannin kielellä, sillä se on aika vahva kieli minulle ja kaunis ja niin pois päin.

Sunnuntai-iltapäivän jatkoja, toivottaa true Directioner, klaaneri.